Tuli liivi

Nyt sain sen ikuisuusmekkoprojektin päätökseen. Huuto.netistä ostetusta ihanasta retroruusukankaasta tuli ensin pitkä mekko, sitten lyhyt mekko, sitten vielä lyhyempi mekko ja lopulta toppi. Eh... Kankaan hieno kuosi meni oikeastaan ihan hukkaan, mutta ihan söpsökkä tuosta topista tuli. Siinä on olkapäillä pitsiä! Niin kerta! Kevättä odotellaan. (Ehkä siihen mennessä saan tuon silitettyäkin.)

Rouva on pollevana

Tein Vempulalle kolitsihaalarinkin! Kaava on vuodelta 1991 peräisin olevasta kirjaston kirjasta nimeltä Tyylikäs taapero (tjsp), ja vähän hirvitti kun leikkasin kappaleet ja tajusin, että hihoihin mahtuisin minäkin kokonaisuudessani. Vaan hyvä tuli! Kankaan ostin käsityökirpparilta, ja resoreihin ja hupun vuoriin uhrasin vanhoja t-paitojani. Vetskarin vieressä ja hupun reunassa kulkee "koriste"tikkaus, jota silmät sirrissä käsin pistelin aina lapsen mentyä nukkumaan. Vauvan kanssa kaikki käsityöt on ihan mahdottomuus.


Olin ajatellut haalaria kotisisävaatteeksi, mutta kotona sisällä oleminen on yhtä pottaa ja syöttötuolia, joissa kummassakaan haalari ei ole kauhean kätevä. Voi olla, että tuosta tulee kevään vaunutteluvaate.

Mätsääkö?

Ostin Vempulalle kirpparilta sinisen (!) välikausihaalarin, ja sen pariksi piti saada jotain ei-niin-poikamaista. Syntyi kauluri ja myssy, molempien ohje omasta päästä. :) Kauluri on vähän lörpähtänyt ja myssykin on liian iso, joten ehkä nuo vielä keväämmälläkin menee. Tai vielä syksylläkin, ken ties. Värit on jotain kamalan ja kamalan ihanan väliltä. ;)

Kanpela

Tilasin Surrur. Tee oma Marimekkosi -kirjan ja iskin siinä silmäni noh, likipitäen joka ohjeeseen. Toteutuksen aloitin varmasti yhdestä suuritöisimmästä, ja eilen tuli vihdoin valmista: E:lle kampela! Paremman puutteessa voidaan käyttää mm. suojaamaan cd-hyllyä innokkaalta pikku kuuntelijalta. 74 suomua, tsiljoona saumaa - ja minä sentään vielä huijasin ja jätin toisen puolen suomuitta. Ja enemmänkin noita suomuja olisi voinut olla. Pieni perfektionisti tumpelo-ompelijan sisällä itkee, mutta sisäinen laiskuri ottaa molemmista voiton - en tee tuolle enää mitään (ehkä).

Kuva otettu pimeässä kännykän kameralla, ja kalan lisäksi kuvassa lipaston- ja rouvanjalka, vaaka ja sohvankulma.


Kalaan käytin pelkästään vanhoja tilkkuja, ja sisälmyksiksi meni mm. kaksi vanhaa tyynyä, nukkaisia sukkia, joita en käytä mutta joita ei kirpparillekaan kehtaa viedä, ja suomujen leikkuujätteet. Mitään uutta ei tarvinnut ostaa.

Seuraavana työn alla: kauluri E:lle ja edelleen se sininen villapusero. Ja se saakutin mekontekele.

Aina joskus saa jotain aikaiseksi

Aikaansaannin frekvenssi ei tosin ole ollut kovin taaja. Mutta pöllöpusero on valmis!


En jaksanut metsästää tuohon sopivia nappeja pöllönsilmiksi. Olkoon siis ilman.

Vempulalle hommattiin myös syöttötuoli. Se oli koivunvärinen ja siinä oli ihan hirveä vaaleankeltainen nallekuvioinen pehmuste, ja tuoli menikin uusiksi. Ennen-kuva puuttuu, sori.



Tuoli maalattiin turkoosiksi tsiljoonalla kerroksella Helmi-maalia, ja alatasolle maalasin sydämet kaapissa valmiina olleella valkoisella Miranolilla. Rajaukset on tehty tyylikkäästi mustalla tussilla. Eh... Ja kuviona on sydämet siksi, kun maalauspäivänä räyhäsin Vempulalle. Niinkö että anteeksi kulta. E-kirjain on muka koriste, mutta lapsi yritti syönnin lomassa popsia senkin. Pitää koittaa viritellä se enemmän vielä tuonne selkäpuolelle.

Sitte vielä ylläripoonuksena tämmönen kuva:


Vähänkö oli mahtavaa, kun nämä löydettiin!

Kurinpalautus

Raskausaikana en hirveästi välittänyt makeasta. Toista on nyt, ja tänään meni jo ihan överiksi: meillä kävi eilen vieraita, jotka toivat tullessaan lakua ja suklaata, ja itse leivoin vielä pellillisen pannukakkua. Tänään olen sitten syönyt puolikkaan suklaalevyn, pari kourallista lakua ja neljä palaa pannukakkua.

Imetys vielä pitää ehkä kilot kurissa, mutta väsyttävää ja ja kaikin puolin ällöttäväähän tällainen on. Täten siis asetan itseni herkunostolakkoon; kylässä saan maistaa. Sillä eihän se nyt voi olla niin, että kotiäidin ainoa ilo on kahvi ja pulla.

Näin tapahtuu elämäntaparemontti:

- Suunnittelen viikon ruuat etukäteen, niin on jääkaapissa aina oikeaa ruokaa.
- Korvaan jälkkärit kupillisella teetä.
- Yritän nauttia itseksenikin syömisestä - en korvaa seuraa määrällä.
- Syön sellaista ruokaa, jota voisin kuvitella lapsellenikin syöttäväni. Jossain vaiheessa tämä on pakko.
- Juon ensin lasin vettä, kun tekee mieli mässätä.
- Keittelen soppaa, sulatan marjoja, teen rahkaa.
- Muuta - mitä?

Sitä en tiedä, miten suhtaudun rusinoihin ja pähkinöihin: niitä tarvitaan leivontaan (ai, leivotaanko elämäntaparemontissa??) ja mysliin, mutta kun popsin niitä sitten pussista suoraan. Ongelma.