Eilen: neljä tuntia, neljä litraa. Tänään: toivottavasti enemmän - poimurikauppaan menen.

Lisäys. Poimurilla poimiminenkin taitaa olla tekniikkalaji. Ei liene kohtuullista, että kykkii tällä kertaa kolmisen tuntia ja saa ämpärin vain puolilleen? Vaikka kuinka ruopsuttaa ja ruopsuttaa, niin poimuriin ei kerry juuri mitään. Höööh.

Kaalista asiaa

Porkkanan ohella mulla on hankala suhde kaaliin. Syyt ovat pitkälti samat kuin porkkanasuhteessa. Haluaisin tehdä enemmän kaaliruokia, mutta jostain syystä ne eivät tahdo onnistua. Olen tehnyt mm. melko pahoja kaalikääryleitä ja varsin onnetonta kaalilaatikkoa, joista molemmista kyllä muuten tykkään. En ole myöskään oppinut tekemään kaaliruokia ilman lihaa: kaali tuntuu monesti tarvitsevan lihan rasvaa maistuakseen hyvältä.

Nyt olen tehnyt kuitenkin kaksi variaatiota hyvästä ja varsin helposta kaaliruuasta. Alkuperäinen ohje on nimeltään ruusukaali-pekonisalaatti, ja ruusukaalista teinkin ensimmäisen version uutena vuotena. Toisen version tein vasta varhaiskaalista, ja sekin oli oikein hyvää. Salaattia tämä ruoka ei tosin mielestäni ole vaan enemmin jotain pataa tms.

Näin se tehdään: Ruskista pannulla tai kattilassa paketillinen paloiteltua pekonia. Lisää pari silputtua valkosipulinkynttä ja kourallinen tai pari pähkinöitä tai siemeniä (alkup. ohjeessa saksanpähkinöitä). Paistele hetki ja lisää kaalit (vajaa kilo ruusukaalia tai muuta kaalia). Pehmentele niitäkin pieni hetki. Tämän jälkeen lisää noin desin verran kanalientä (esim. puolikas kuutio vajaaseen lasilliseen kiehuvaa vettä) ja anna hautua kypsäksi. Mausta limen kuorella tai mehulla ja soijalla. Tarjoa lämpimänä tai haaleana.

Otin kuvankin mutten kyllä löydä sitä mistään.

Saisinko tilkkasen vettä?

Sen lisäksi, että on koko ajan ihan järkyttävän tukala olo (sisällä ei viilene edes yöksi, joten nukun pää hiessä ja naama puskee päivän ensimmäiset karpalot jo aamupalalla), on minulla toinenkin syy odottaa säiden pikaista epävakaistumista: mustikat! Ne ovat jo syönti- vaan eivät oikein poimintakypsiä - ja niitä on paljon! Siksipä pyydän nyt mitä kauneimmin: vähän vettä tänne pliis, että saisivat marjat lisää massaa. Edellisen kerran on satanut yli kaksi viikkoa sitten, juhannuspäivänä.

Pari litraa kuitenkin poimittiin jo. Syötykin ne on: smoothiessa (tällä kertaa onnistuneessa: banaania, mustikkaa ja vettä/maitoa), puuron päällä ja ihan huippuhyvissä muffinsseissa, joita leivoin helteisen aamupäivän, kun vuokraemäntä tuli katsomaan meidän pesuhuoneen seinässä olevaa halkeamaa. (Pitäkää peukut pystyssä, ettei ole mitään vakavaa.) Kun halkeama oli tsekattu, kysyin, maistuuko kahvi. Vastaus oli ei kiitos, ja niinpä meille jäi kahdestaan syötäväksi 16 isoa muffinssia.

Erilaisia muffinsseja on tietysti hankala vertailla keskenään, mutta kyllä nämä ovat yksiä parhaista, mitä olen tehnyt; muut suosikit ovat helpot suklaamuffinssit ja porkkanakakkumuffinssit.

Näiden ohje on osuvasti kirjasta nimeltä Marjakirja, jonka olemassaolon muistin, kun mietin, mitä mustikoista leipoisin. Lisäsin ohjeeseen vähän valkosuklaata, jota ilmankin varmasti pärjää mutta joka kyllä tekee muffinsseista selvästi ylellisempiä ja hyvällä tavalla kahvilamaisia.

Mustikka-valkosuklaamuffinssit (8 isoa)

75 g voita

1 1/2 dl sokeria

ripaus suolaa

2 munaa

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

3/4 dl grahamjauhoja

1 1/2 dl kermaviiliä

2 dl mustikoita

50 g (puolikas levy) valkoista leivontasuklaata

Vaahdota voi, sokeri ja suola. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita keskenään kuivat aineet (tai leivinjauhe vaikka desinmitassa desiin vehnäjauhoja, niin ei tarvi toista kulhoa sotkea) ja lisää vuorotellen kermaviilin kanssa taikinaan. Kääntele joukkoon mustikat ja pienehköksi silputtu suklaa. Jaa taikina isoihin, tukeviin vuokiin, jätä n. puoli senttiä kohoamisvaraa ja paista 225 asteessa kunnes muffinssit ovat kypsiä (ehkä parikymmentä minuuttia). Lämpimänä muffinssit ovat ihanan toffeemaisia, kun suklaa on sulaa; kylmänä suklaapalat ovat ihanan rouskuvia sattumia. Kumpikin on ihan hyvä vaihtoehto. ;)

Ei menny...

Miksi mun smoothieille (voi taivutuksen vaikeutta!) käy näin? Sekoitanko liikaa vai liian vähän vai onko tässä kyse keskenään epäsopivista aineista? Nyt lasissa on mansikkaa ja appelsiinimehua; saman kerrosefektin olen saanut aikaan muillakin aineilla.