Synkkää lunastusta, baby

Jatketaan samoilla höngillä: lisää suoritteita tehty.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli paita. Antti osti taannoin Nollapisteen keikalta paidan, joka oli ihan törkiän leviä tel(e)tta. Niinpä paidasta leikattiin kuvat irti ja ommeltiin ne kiinni hyvänmalliseen paitaan. Oli muuten vähän paineita, kun oli mahdollista pilata kaksi paitaa kerralla, ja vielä toisen paitoja. Kahden trikoisen palasen ompeleminen toisiinsa oli vähän hankalaa, kun molemmat tahtovat joustaa omiin suuntiinsa, ja pienen kurtun sainkin aikaiseksi. Mutta kuulemma työ kelpaa... (Toisaalta: tässä tilassa olevalle ei varmaan kannata puutteista huomauttaa, tai pääsee pian itku. Nimim. Itkaisi viimeksi, kun kädelle roiskahti tippa kiehuvaa keittoa. Ei se kipu, mutta se, että pakastimesta kaivettu kämäinen kasvissosekeitto kehtaa v*ttuilla.)

Musta paita on R-collectionilta. Selailin paidan mukana kotiin tullutta kuvastoa, ja iskin silmäni mm. kivoihin mekkoihin, esim. tähän. Mietin, josko tuollaisen saisi väsättyä jostain Antin vanhasta paidasta... Ainakin toppi tulisi.

Tänään myös siivosin vaatehuoneen. Tyhmästä päästä saa tosiaan kärsiä koko ruumis, kun pitää roudata roskiin monta reissullista pahvilaatikoita, paperi- ja muovikasseja ja kaikenmoisia pakkauspaperitolloja, joita on säästänyt muka jotain joskus tulevaa pakkaustarvetta varten tai lahjapaperiksi. Hohhoo.

Kevät = väriä!

Lista aloitettu.

Ostin joskus kevättalvella Esplanadilla olevan Marimekon myymälän (muutto? remppa?)alesta Heikki Orvolan hienon hillittyä Tom-tom-kangasta sohvatyynynpäällisiksi. (Tarvii muuten isomman asunnon, johon mahtuu enemmän tyynyjä, että saisi kaikki päälliset käyttöön...) Fidalta taas bongasin kankaan kaveriksi pitkät suikaleet pitsiä, josta olen varovaisesti innostunut, kun tilasin näpräyskirjakerhon kautta Rinna Saramäen, Emmi Jormalaisen ja Riina Honkimäen Pitsikirjan. Teen tyynynpäälliset aina simppelillä kirjekuorimallilla, jotta vältän nappien ja vetskarien ompelun. Läppäpuoli on yleensä tyynyissä sitten nurja puoli, mutta nyt iskin pitsin läpän reunaan, ja nurjasta tulikin oikea.

Tyynyjen ompelu käy jo ihan rutiinilla; enää ei tarvitse edes miettiä, miten päin tuo läppä pitääkään taittaa. Pitsikin asettui suht nätisti, joskin aluksi ompelin sen kiinni vain suorasta yläreunastaan, mutta totesin, että täytyy vetää alareunaan vielä toinen tikki, ettei pitsi lähde lörpöttämään. Saa nähdä, jääkö nuo tuohon sohvalle vai majoittuvatko makkariin. Ja pitäisi keksiä, että mitkä tyynynpäälliset paritan noitten kanssa.

Ollenkaan rutiinilla ei sitten sujunut vaippapyykkipussin ompelu. Halusin pussista vuorillisen, jotta se olisi vähän jämäkämpi ja jotta saisin saumat kokonaan piilotettua. Lisäksi kiristysnarukuja tuotti vähän ongelmia, mutta loppujen lopuksi sain pussin kuitenkin kasaan. Saa nähdä, onko tuolla mitään virkaa: vaipathan voisi kai heittää ihan pyykkikoriinkin, mutta ajatus kakasta paidoissa ei houkuta (vaikka enimmistä tieten hankkiudutaankin eroon ennen pyykkiin laittoa). Kiristysnyöri on vähän turhan paksu kujaansa, mutta saa sen voimalla kiskottua kiinni.

Pussukan Kivet-kangas on Huuto.netistä ostetuista verhoista, jotka eivät sitten kuitenkaan olleet hyvät. Tämän pussin lisäksi kankaasta on tehty yksi suuri tyynynpäällinen ja kesämekko; tilkkupeittoon ja siihen mahdolliseen pussilakanaan tästä ainakin vielä riittää.

Marimekosta ja verhoista puheenollen: vähänkö houkuttelee ostaa olohuoneen verhoiksi Siirtolapuutarhaa. Tuskailua ei yhtään auttanut Avotakan viime- tai edellisessä numerossa ollut asunto, jossa tuota oli lastenhuoneessa tyynyissä. Minä vaan haluan enemmän!

Mutta yritän hillitä itseni, sillä meillä on ennestäänkin ihan kivoja verhoja. Pidän peukut pystyssä, että tuota valmistetaan vielä sitten, kun joskus muutetaan asuntoon, jossa on enemmän ikkunoita. (Kuva Marimekon sivuilta.)

To do

Ennen vauvan syntymää olisi tarkoitus saada aikaiseksi.

Ompeluhommia:

- T-paitatuunaus Antille OK! (30.3.)

- pötköttelypeitto tilkuista OK! (13.4.)

- hoitoalusta OK! (7.4.)

- likaisten vaippojen säilytyspussi OK! (29.3.)

- pussilakana (vaikka voi olla, että vave nukkuu kuitenkin meidän vieressä)

- sisustustyynynpäälliset OK! (29.3.)

- yökkärihousut ja mekko itselle

Kutomista:

- se pusero itselle

- pipo itselle (sitä Martta-painosta 7 veljeksestä olikin vielä kaupassa! siitä teen!) OK! (7.4.)

- neuletakki vavelle (pitäisi vielä keksiä, mistä langasta teen) OK! (11.4.)

Virkkaamista:

- langansäilytyskori (ja käsittämättömän sekaisen lankakasan selvittäminen sinne)

- villasukansäilytyskori

Siivoamista ym.:

- eteisen kaapit

- vaatehuone OK! (30.3.)

- vessan peilikaappi OK! (18.4.)

- vauvan vaatteiden järjestely OK! (20.4.)

Pitää varmaan tehdä lukujärjestys.

Vapaapäivän herkut

Olin jonkin aikaa sitten laitoksen jatko-opiskelijoiden aamupalalla, jossa oli tarjolla (kaiken muun hyvän ohella) ihanaa, täysin vegaanista latva-artisokkalevitettä. Tein sitä tänään aamupalalle - maistui edelleen. En tiedä, kuka oli laitoksen tilaisuuteen herkun tehnyt enkä ihan tarkkaa alkuperäistä reseptiä, mutta tässä oma versioni:

Artisokkatahna

säilyketölkillinen artisokansydämiä

n. kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja

pari kolme valkosipulinkynttä

n. 1 rkl sitruunamehua

mustapippuria

basilikaa (tuoretta tai kuivattua)

Muussaa artisokansydämet, tomaatit ja valkosipulinkynnet.

Minä vedin sauvasekoittimella, alkuperäisessä versiossa oli käytetty jotain hienovaraisempaa, ainekset karkeammaksi jättävää vehjettä. Sauvasekoittimen kanssa saa olla varovainen: ihan sosetta ei kannata tehdä. Jos käytät tuoretta basilikaa, hienonna sekin tässä vaiheessa joukkoon. Harkitsin kaupassa basilikapuskan ostamista, mutta mulla tahtoo usein jäädä yrttipehkojen loput käyttämättä, ja lisäksi niistä jää paljon muovijätettä syötävän määrään nähden, joten tyydyin kuivattuun. Lisää muussattujen ainesten joukkoon sitruunamehua ja mausteet, maista ja mausta lisää, jos tarpeen. Anna tekeytyä vähän aikaa jääkaapissa.

Hääviltähän tuo ei näytä, mutta voin vakuuttaa, että maistuu ihan mahtavalta.

Googlailin huvikseni latva-artisokkaa, ja alkoi tehdä mieli kokeilla sitä ihan tuoreenakin. Nytpä olis aikaa.

Tänään on mussutettu (jo kahteen otteeseen...) myös kunnon kasari-ysäriklassikkoa, mokkaruutuja. Vein niitä töihin loman korvalla, ja jäihän niitä itelleki pakastimeen. Ruutujen ohje on yläasteajoilta: olin muistaakseni ysillä mukana oppilaskunnan kioskihommissa, jossa käytiin myös kahvittamassa kunnanvaltuustoa. Kerran tehtiin kahvitukseen mokkaruutuja, joiden ohje saatiin köksänopelta, ja siitä asti ohje on kulkenut mukana. Tällä reseptillä pohjasta tulee nimittäin ihanan muhkea. Siitä, laitetaanko pohjaankin kaakaota, on kai vähän eri koulukuntia. Mun mielestä tietenkin laitetaan ja mieluusti paljon. Myös kuorrutuksen pitää olla kunnolla suklainen. Kaakaojuomajauhe on pannassa, tummaa kaakaojauhetta käytettäköön vain.

Olen viime aikoina mielestäni kehittynyt huimasti tavallisten vehnäjauhojen korvaamisessa terveellisemmillä. Muffinsseja olen onnistunut tekemään esim. kokonaan speltistä. Myös tähän pystyy vaihtamaan osan jauhoista karkeammiksi - nyt oli grahamia. Ei maistu mun mielestä mitenkään terveelliselle silti (eikä kyllä sitä olekaan).

Köksänopen mokkaruudut

Pohja:

3 munaa

3 kahvikuppia (4,5 dl) sokeria, josta n. kolmasosa voi olla tummaakin

220 g sulatettua voita

1,5 kahvikuppia (2,25 dl) maitoa

4,5 kahvikuppia (6,75 dl) vehnäjauhoja tai n. 3 dl grahamia ja loput tav. vehnää

3 tl leivinjauhetta

n. 0,5 - 1 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus:

n. 300 g tomusokeria

3 rkl sulatettua voita

4 rkl väkevää kahvia

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaojauhetta

(loraus kermalikööriä - jota ei muuten ollut siinä köksänopen ohjeessa...)

päälle nonparelleja, karkkirouhetta, kookoshiutaleita tms.

Vaahdota munat ja sokeri, lisää voi, maito ja keskenään sekoitetut

kuivat aineet. Levitä laidalliselle pellille ja paista 175 asteessa n. 15 - 20 min.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään, lisää nestettä/sokeria, kunnes koostumus on sopivan levittyvä (muttei sentään juokseva). Levitä kuorrutus pohjalle ja ripottele päälle koristeet kuorrutuksen ollessa vielä tahmeaa.

Tein muuten muka näppäränä vain tarvittavan määrän kahvia: keitin lorauksen vettä vedenkeittimellä, iskin mukin päälle suodatinpussin ja siihen kahvia, ja suodattelin kahvin mukiin. Annoin hömppeiden vähän aikaa vielä muhia mukin pohjalla suodatinpussissa, että kahvista tulisi kunnolla tymäkkää, ja kun nostin pussin pois, sen pohja petti ja hömppeet jäi lillumaan sinne kahvin sekaan. Ajattelin pelastaa tilanteen kippaamalla kahvin toisen suodatinpussin läpi toiseen mukiin, vaan niinpä petti uudesta pussistakin pohja. Ajan kanssa purut kuitenkin laskeutuivat mukin pohjalle, ja sain varovasti lusikoitua kahvia ilman sattumia kuorrutteeseen...

Ja nyt ne loppu

Raahasin omaisuuteni töistä kotiin. Se alko loma* nyt.

Muki (ei siksikään räimäinen), kirjoja, porkkanoita ja hämmästelyä aiheuttaneet villasukat: "Eikö nuo likaannu?" Kuten kuvasta näkyy, likaantuvat. Mutta meilläpä on pyykkikone. Nämä villasukat on muuten tehty ehkä viime vuonna myydystä 7 veljestä Martta-editionista. Tykkään hirveästi tuosta väristä, mutta sitä ei enää tehdä. Nyyh.

* Loman aikana kyllä kirjoitetaan, käydään tutkijaseminaarissa ja parissa muussa jutussa yo:lla ja tutkimuskeskuksessa.

Liikaa töitä

Oikeat työt häiritsee käsitöitä, joita niitäkin on liian monta.

Jälkikasvun neuletakki on jo lähstulkoon valmis, mutta hyi miten ruma. Ja aika paksu ja jäykkäkin. (Toisaalta: eipähän riehuis enää!) Puran.

Kävin seikkailemassa Oulunkylän Lankamaailmassa. Tai no, kävin kahdesti. Ostin ensin muka hyvän punaista lankaa Folded-puseroon, jonka väriä tuossa aiemmin pähkäilin, mutta kotona lanka paljastui ihan liian viininpunaiseksi. Langan sai onneksi vaihtaa (yhden kerän tosin ehdin jo aloittaa koetilkkuun), ja kävin sitten hakemassa tuota keltaisenoranssia. Lämmin keltainen vetää nyt kovasti puoleensa - myönnän, taidan olla trendien uhri, tuollaista keltaista kun nyt joka paikassa näkee. Neule on nyt vyötärömitassa. Tätä teen erityisesti junassa. Sen aloitetun punaisen kerän voisin käyttää uuteen yritykseen vauvaneuletakista. Raasulla kun ei vielä ole mitään lämmintä kevääksi, enkä kyllä usko toukokuussa vielä niin lämmintä olevan, että ihan trikookamppeilla pärjäisi. Nimimerkillä "Muistaa ikuisesti sen parin vuoden takaisen juhannuksen mökillä, kun lämmintä oli 10 astetta".

Kun lankavarastot kasvavat, niille täytyy ilman muuta tehdä säilytyspaikka. Samoin Lankamaailmasta on peräisin harmaa trikookude, josta nyt teen KOTOlivingin (ihana sivu, kauhia kirjoitusasu) ohjeella koria. Tämänkin jo kerran purin, kun tein reunat vähän persiilleen. Ohjeessa käsketään virkata spiraalina; virkkasin kerros kerrallaan päättäen kunkin aina piilosilmukkaan ja sain aikaiseksi ihmeellisen möykyrän. Mutta äkkiä tämä tulee, ei mennyt kovin monen tunnin työ hukkaan.

Tässä blogipohjassa tahtoo olla kuvat liian pieniä. Yritän korjata asiaa...

Hihaversiot

Epäilen, että puran enemmän kuin kudon. Kuten kerroin, on vauvalle tekeillä neuletakki (tällä ohjeella, jonka löysin Ravelryn kautta). Yritän hyödyntää tekeleeseen jämälankoja: valkoista ja sinistä pipoista, jotka olen kutonut itselleni ja purkanut, kun eivät olleetkaan hyviä.

Sain neuletakin kertaalleen jo aika pitkälle: vartalokappale oli kainaloihin asti valmis, samoin molemmat hihat. Enää puuttui siis vain kaarroke ja nappilista. Mutta värit alkoivat näyttää kovin tunkkaisilta, ja purin sitten koko homman, ja vaihdoin sinisen ja valkoisen paikkaa. Mycket bättre, tykkään minä.

Oikeanpuolimmainen on siis uusi versio. Punainen raita tulee toistumaan molemmissa hihoissa ja vartalokappaleessa samassa kohtaa, ja kaarrokkeeseen teen myös pari tehosteväristä raitaa (ainakin vaaleanpunaista ja vihreää olisi ehdolla), napit on keltaiset. Onneksi tämän kokoisen työn tekee suht nopsaan, joten purkaminen ei varsinaisesti harmita.

Jännittää kyllä, että minkä kokoinen tuosta mahtaa tulla. Ohjeessa nimittäin kerrotaan, että neule sopii 3-5-kuiselle, jos kutoo 3,5-kokoisilla puikoilla, ja 2,5-kokoisilla puikoilla tulee vastasyntyneen tai keskosen neule. Mun puikot on kolmoset mutta lanka perinteistä 7 veljestä, jota pitäisi paksummilla puikoilla oikeasti kutoa. Melko pienen toivon tästä syntyvän, että neuleen saisi käyttöön jo kevään viileillä säillä ja että takista ei tulisi ihan saman kokoinen kuin toisesta vauvalle jo tehdystä (kiitos vielä äiti!). Jäämme jännityksellä odottamaan, miten käy.

Kumpi ja kampi tappeli

Ostin ohjeen tähän neuleeseen. Langat olen ehkä luvannut itselleni kirpparivoitoilla, ja aloitan työn, kunhan saan tällä hetkellä työn alla olevan vauvan neuletakin valmiiksi. (Siitä asiaa myöhemmin.) Mutta: en osaa päättää, tekisinkö neuleesta yksivärisen (jokin vähän murrettu punertava olisi ehkä kiva) vai raidallisen (ehkä luonnonvalkoista ja harmaata). Mulla tekis mieli raitaneuletta, mutta toisaalta tuo malli on niin sievä itsessäänkin, että pelkään raitojen hukuttavan mallin alleen. Mitäpä mieltä?

Laskiainen (ja taasen uusi blogi)

Keitoskoitos ei oikein jaksanut enää kiinnostaa kirjoittajaansakaan, joka kyllä laittaa edelleen ruokaa. Enemmän tekee kuitenkin mieli höpistä kutomisista ja purkamisista ja muista käsityö- ja askarteluräpellyksistä. Täten julistammekin uuden blogin avatuksi.

Kokkaushommiakin täällä edelleen on. Eilen illalla turautin ison kattilallisen hernaria (joka on muuten yksi niistä ruuista, joita en oikein osaa lihattomana tehdä) ja toisen kattilallisen härkäpapuja pakastimeen. Kun kerran keittämään alkaa, pitää keittää paljon, ja kattilathan siinä käy aina pieneksi.

Laskiaispullat tein tänä aamuna. Olen alkanut pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, miten tehdään hyvää pullaa: taikinaa pitä vaivata piiiitkäääään (nyt vaivasin ehkä vartin verran), niin että se oikeasti irtoaa sieltä kulhon reunoilta. Ja kohottaakin kannattaa kahteen otteeseen ihan niin kuin ohjeissa neuvotaan. Hyvin vaivattu ja kunnolla kohotettu taikina ei muuten juuri tartu leipomapöytään kiinni, huomasin. Pullaan ihan ehdottomasti kuuluu laittaa kaardemummaa, mutta sepä olikin nyt loppu. Loppu oli myöskin tuorehiiva (onneksi oli kuivaversiota kaapissa) ja raesokeri (joka on kulkenut mukana jo Espoosta asti ja jonka viimeiset rippeet unohdin käyttäneeni joskus joulun jälkeen). Laitoin kaardemumman puutteessa taikinaan mausteeksi pomeranssinkuorta, ja pullat koristelin tavallisella sokerilla, joka ei kananmunasta kyllä juuri erotu. Ja koska mulle maistuu sekä mantelimassa että hillo, on niitä välissä molempia, mantelimassa kerman sekaan raastettuna, jolloin siitä saa maun ilman klönttejä hampaissa. Vinkin bongasin joskus jostain Maku-lehdestä.

Näihin tunnelmiin lopetan nyt, menen nukkumaan ja syön aamukahvin kanssa lisää pullaa. Taitaa olla ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tilanne, ettei oikeasti kykene syömään useampaa pullaa kerralla, kun yksikin jo ähkyttää. Nyyh.