Toisenlainen aamupala

Kun tykkää aamuista ja etenkin aamupaloista niin paljon, että saattaa herätä tuntia paria aikaisemmin leipomaan sämpylöitä, täytyy tietysti hankkia aamupalakeittokirja. Keittokirjoja on muuten kiva lukea mutta harvoin niistä tulee kokattua, mutta nyt kokeilin kirjan mukaan munakasta. Oli hyvää, mutta aamupalalla tarvii jotain kahvin kanssa syötävääkin, joten yksinään tästä ei aamupalaksi ole. (Kaveriksi voi ainakin maidontuotantolaitokset vetää esim. kolme palaa leipää.) Mutta proteiineja tulee heti aamusta, jee. (Ja siihen ne suunnilleen sitten jääkin...)

Rautainen munakas (neljälle)

Munakasseos:

8 kananmunaa

4 rkl kylmää vettä tai vissyä

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

Täyte:

200 g tuoretta pinaattia

4 valkosipulinkynttä

2 dl auringonkukansiemeniä

2 dl raejuustoa

Aloita täytteestä: silppua pinaatti ja viipaloi valkosipulinkynnet. Paista niitä ja auringonkukansiemeniä pannulla kunnes pinaatti on pehmentynyt. Sekoita joukkoon raejuusto. (Keso on edelleen parasta raejuustoa.)

Sekoita munakastaikinan ainekset, kaada öljytylle pannulle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt. Kääntää ei tarvitse. Valuta munakas lautase/ille ja nosta täytettä väliin.

Raudasta puheen ollen: ihminen ei näyttäisi ihan hirveästi tarvitsevan lihaa, jotta hemoglobiini pysyisi hyvänä, vaikka kai lihantuottajat muuta väittää. Minulla ei välttämättä joka viikkokaan ole lihaa lautasella, ja siitä huolimatta jälkitarkastuksessa oli hemoglobiini 145. Ainakin täysjyväviljasta epäilen saavani aika paljon rautaa, muita lähteitä en keksi. Mutta hyvä näin.

Rääppiäiset

Juhlien järjestäminen on kivaa mutta tarjoilujen määrän arvioiminen vaikeaa. Nyt meni aika hyvin: kaikkea jäi vähän - paitsi artisokkalevitettä paljon. Liivatteella hyydytetty kakku oli ihan hyvää (ei kai voi muuta kermavaahdon ja hedelmäsoseen sekoitus olla?) mutta lässähti, koska liivate ei ollut ilmeisesti (krröhöm) kovin hyvin sekoittunut joukkoon: sunnuntaina rääpiskellessäni löysin lautaseltani liivateklöntin. Löytyiköhän muilta? Kakun päälle sirotellut apteekinsalmiakit olivat sentään hyviä; äkäisyys talttui ja taittui mansikan makeudella.

Hitti olivat mummoklassikko wilhelmiinat, joita tein noin 80 ja jotka menivät lähes kaikki. Tässä ohje (Kotiliedestä):

Wilhelmiinat (ehkä n. 40 kpl)

200 g voita

2 1/4 dl sokeria

1 munankeltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

Vaahdota voi & sokeri, lisää muut aineet (kuivat aineet keskenään sekoitettuna). Muovaa taikinasta kuusi pellin mittaista tankoa. Tangot eivät synny ihan helposti, sillä taikina on aika murenevaa. Tein tupla-annoksesta kahdeksan tankoa, ja kekseistä tuli kyllä vähän turhan isoja plus levisivät vähän toisiinsa kiinni. Kannattaa siis tehdä viisi kuusi tankoa yksinkertaisesta annoksesta. Paista 200-asteisessa uunissa (3 tankoa / pelti) ja leikkaa heti uunistaoton jälkeen pari senttiä leveiksi vinoiksi viipaleiksi.

Juhlafiilistä wilhelmiinoihin säädin helpolla valkosuklaakuorrutuksella: paketti Pandan valkosuklaata paloiteltuna kahvikupissa mikroon pienelle lämmölle sulamaan ja sulanut suklaa lusikalla valutellen keksien päälle leikkaamisen jälkeen mutta ennen kuin ne on erotettu toisistaan. Paketillinen suklaata riittää yksinkertaiseen annokseen.

Vaippahommia

Joo, eipä toimineet vaippapussit. Tehtiinkin eilen sitten kevyt kuuden tunnin reissu Ikeaan (käveltiin Tikkurilasta 3 km kaatosateessa jne.) ja ostettiin sanko. Nyt katellaan, että tarviiko sinne tehdä jokin erillinen sisäpussi vai pysyykö setti raikkaana ilmankin, jos pitää kantta auki.

Porkkanatikusta asiaa

Pitäisi syödä porkkanaa (halpaa, terveellistä, tekee kuulemma ihosta hyvän värisen, ekologista jiiäneejiiänee), mutta aina ei huvita. Kokonaisen porkkanan jäystäminen käy työstä, ja vähän turhan vaivalloiselta tuntuu joskus jopa porkkanoiden pilkkominen pienemmiksi napostelupaloiksi. Oikeasti pitäisi tietenkin pillkoa niitä kerralla enemmän jääkaappiin valmiiksi, mutta laiska kun on...

No porkkanaraastetta aina joskus tehdään, vaikka syvästi raastamista vihaankin (raaste lentelee ympäri keittiötä eikä rippeitä saa raastimesta millään pois). Jotta raaste olisi parempaa, siihen kannattaa sekoittaa ainakin jotain makeaa, rusinat tai appelsiini ovat meillä vakiokamaa. Nyt iskin rusinoiden lisäksi raasteeseen (jonka muuten pitää olla mahd. karkeaa! mössöraasteet pannaan!) pannulla paahdettuja maapähkinöitä (niitä keksin tehdä kerralla isomman satsin odottamaan tulevaa) ja lorauksen appelsiinimehua. On hyvvää.

Jooeimullamuuta. Porkkanaraastetta nyt ei kuvatakaan kehtaa. Syökää silti porkkanaa.

Taitaa olla kesä

Litrasta mansikoita saa kivasti kaikkea aamupalalle, vaikka ovatkin vain jotain espanjalaisia.

Lauantaina: voisarven välissä brietä, mansikoita, basilikaa ja vähän oliiviöljyä (ohje edellisestä Yhteishyvästä miinus oliiviöljy). Kulhossa takana mansikoita, kiiviä, banaania ja jukurttia.

Sunnuntaina: mansikoita spelttipuuron päällä, vaikka arvelinkin sen olevan liian ala-arvoista kesän ensimmäisille mollukoille. Voiko näin sanoa: puuron päällä maistuvat ehkä paremmilta pakastemansikat. (?!)

Viikonloppuaamut ovat kyllä viikon kohokohta. Meinasin laittaa lauantaiaamun aamupalan parvekkeelle, mutta siellä ei mahdu lukemaan lehteä. Sanomalehteen koukuttuu, vaikka se olisikin välillä vähän kökkelö kuten meidän paikallinen. Mutta sen paikallisuuden takia se kuitenkin tulee aina luettua. Sitten, kun muutetaan pohjoiseen, tilataan Kaleva.