Raskausaikana en hirveästi välittänyt makeasta. Toista on nyt, ja tänään meni jo ihan överiksi: meillä kävi eilen vieraita, jotka toivat tullessaan lakua ja suklaata, ja itse leivoin vielä pellillisen pannukakkua. Tänään olen sitten syönyt puolikkaan suklaalevyn, pari kourallista lakua ja neljä palaa pannukakkua.
Imetys vielä pitää ehkä kilot kurissa, mutta väsyttävää ja ja kaikin puolin ällöttäväähän tällainen on. Täten siis asetan itseni herkunostolakkoon; kylässä saan maistaa. Sillä eihän se nyt voi olla niin, että kotiäidin ainoa ilo on kahvi ja pulla.
Näin tapahtuu elämäntaparemontti:
- Suunnittelen viikon ruuat etukäteen, niin on jääkaapissa aina oikeaa ruokaa.
- Korvaan jälkkärit kupillisella teetä.
- Yritän nauttia itseksenikin syömisestä - en korvaa seuraa määrällä.
- Syön sellaista ruokaa, jota voisin kuvitella lapsellenikin syöttäväni. Jossain vaiheessa tämä on pakko.
- Juon ensin lasin vettä, kun tekee mieli mässätä.
- Keittelen soppaa, sulatan marjoja, teen rahkaa.
- Muuta - mitä?
Sitä en tiedä, miten suhtaudun rusinoihin ja pähkinöihin: niitä tarvitaan leivontaan (ai, leivotaanko elämäntaparemontissa??) ja mysliin, mutta kun popsin niitä sitten pussista suoraan. Ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti