Onppuja

Bloggaan nyt oikein urakalla, kun E nukkuu ja itellä virtaa riittää. Saatiin nimittäin naapurilta Prisman kassillinen omppuja.


Kattilaan ne meni kaverinaan inkivääriä ja kanelia.


Ja sosetta niistä tuli. Loppui astiatkin kesken, vaikka visu emäntä on ottanut jätskirasiat talteen. (Paitsi että oikeasti visu ei ostais jätskiä.) Pussittaa piti, ja osan laitoin jääkaappiin lasipurkeissa. Toivottavasti säilyvät.


Ja rouskuteltavaksikin vielä jäi!

Pinaattipiiras

Tämä ohje on siitä aiemminkin mainostamastani Sanna Miettusen aamupalakirjasta. Piirakka on ihan erilaista mitä mikään, mitä olen koskaan tehnyt, mutta munsta hyvää. Ja A. oli pohdinnan jälkeen samaa mieltä. En melkein yhtään soveltanut ohjetta (paitsi että en ostanut pinjansiemeniä, kun ne on niin kalliita, vaan käytin cashew-pähkinöitä, joita oli mysliä varten olemassa), joten kirjoitan sen tänne niin kuin se kirjassa on. En kyllä ihan sanasta sanaan, kun ei jaksa. ;)

Sannan Torta Pasqualina

10 filotaikina-arkkia
900 g (tekee muuten 6 pussia..!) pinaattia
200 g pinjansiemeniä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokaöljyä
suolaa
1 kananmuna
200 g fetajuustoa
4 kananmunaa

Pinnalle: 1 kananmuna, seesaminsiemeniä

Ota filotaikina ja pinaatti hyvissä ajoin sulamaan.

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla. Silppua sipulit, kuullota hetki öljyssä. Purista pinaatista neste irti (vaikkapas siivilän läpi), sekoita joukkoon sipuli, murusteltu feta, muna, pinjansiemenet ja suolaa halutessasi.

Vuoraa filotaikina-arkeilla irtopohjavuoka, anna arkkien reunojen roikkua vuoan reunojen yli. Jätä pari arkkia kantta varten. Lapa täyte vuokaan. Tee täytteeseen neljä koloa ja riko koloihin munat. Käännä taikina-arkkien reunat piiraan päälle ja laita vielä pari levyä koko homman peitoksi. Voitele munalla ja ripottele siemenet päälle.

Paista 175 asteessa n. 50 - 60 min ja anna jäähtyä ennen tarjoilua. Parempaa vielä seuraavana päivänä, kun maut ovat saaneet ässehtyä kunnolla.

Terve! Täällä kurkkii kananmuna!

Seuraavaksi pitää kyllä kokeilla pinaattipyöryköitten tekemistä. Olen syönyt niitä parikin kertaa ehkä kahdessa eri nepalilaisessa ravintolassa, ja voi kun ovat hyviä. Pääsee taas ostamaan pussikaupalla pinaattia.

Suklaajuttuja

Edellisen kerran, kun matkustettiin pohjoiseen, oli joku jättänyt junaan Hesarin. Lehden ruokasivuilla oli tämä ohje, jonka revin mukaan. Ja voi kun olikin mahtava ohje!

Helppo suklaakakku

200 g sulatettua voita
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2-4 tl vaniljasokeria

Sekoita tahoillaan keskenään kuivat ainekset ja märät ainekset. Sekoita nopeasti kuivat ja märät yhteen. Paista 200 asteessa uunin alaosassa n. 45 min. Kakku saa jäädä keskeltä kosteaksi.


Jutussa vinkattiin, että ohjeesta saa brownie-tyyppistä kakkua, kun jättää pois leivinjauheen, lisää pähkinää ja laittaa jauhoja vain 2 dl. Paistoaika lyhenee 30 minuuttiin. Minä tein tämän version, mutta pähkinöiden sijasta laitoin kaakaopapurouhetta, ja muistaakseni korvasin voin öljyllä (kun ei ollut voita kaapissa). Yhden ison kakun sijasta paistoin taikinasta muffinssivuuassa pieniä leivoksia. Oli kuulkaas aika ylellisen oloisia, vaikka on maailman helpoimpia tehdä. Kylkeen kannattaa kehitellä jotain raikasta (kuvassa karviaisia).

Ja vielä toinen helppo ohje suklaannälkään. Tämä on jopa ihan terveellinen. Ja jopa simppelimpi kuin tuo äskeinen.

Suklaamousse tahi -jäätelö banaanista (1 annos)

1 banaani
n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
(vaniljasokeria)
(kaakaopapurouhetta)

Jäätelöversio: kuori banaani ja laita pakastimeen. Molemmat versiot: muussaa banaani sauvasekoittimella, surraa vähän ilmaakin joukkoon. Mausta ja vedä nassuun.


Kummassakaan näistä ohjeista ei muuten kyllä ole varsinaisesti suklaata.

Draaman kaari

Tästä on jo vähän aikaa, mutta kerrotaanpa silti. Olin kotona, A:lla oli joku meno. Suunnittelin lähteväni piiiitkälle vaunulenkille E:n kanssa, mutta lastenvaunuvaraston avain oli lähtenyt A:n matkaan. Tympäsi niin maan perusteellisesti. Sisuunnuin sitten kuitenkin ja pakkasin E:n Manducaan ja vedin lenkkarit jalkaan: on kai sitä reppulenkkeilyäkin joskus kokeiltava. Lenkki suuntautui kuitenkin ensin karkkikauppaan. Tarkoitukseni oli mennä Prismaan ostamaan jotain suklaata tms., mutta meninkin matkan varrella olevaan Filmtowniin, josta valkkasin mässyä muovipussiin.

Lenkillä keksin, että menempä metsään katsomaan, löytyiskö sieniä, joita voisi myöhemmin tulla poimimaan. Ja löytyihän niitä. Kun vastaan tuli pari aivan valloittavaa karvarouskua, en enää malttanut mieltäni vaan poimin ne ylös ja suunnittelin kantavani käsissä kotiin - kunnes hoksasin, että mullahan oli tyhjä muovipussi mukana. Sinne! Löysin sitten vielä pari sievää ja kiinteää tattia, pirteitä keltahaperoita ja kourallisen suloistakin suloisempia suppiksia. Kyllä oli nyt tähtien asennot kohdillaan!


Seuraavana päivänä tehtiin sienistä risotto, pistettiin oikein viintä ja parmesaania joukkoon. Tai no ohratto se oli, mutta kummiskin. Kovin nousujohteinen tarina oli tässä vaiheessa saavuttanut huippunsa, ja mahalasku alkoi, kun ripottelin ohrattoon mustapippuria ja mustapippuripurkin kansi petti ja puolet purkista hulvahti ruokaan. Lusikoin suurimman osan pippurista pois ja nostin kattilan pöytään. Vähän maistui kirpakalta, mutta syötiin silti. Mentiin nukkumaan.

Jossain vaiheessa heräsin, ja oli vähän huono olo. Ei varsinaisesti oksettanut, mutta etoi sen verran, että kävin vähän käveleskelemässä ja juomassa vettä. Kohta sain uudestaan unen päästä kiinni - ja heräsin siihen, kun A. hengittää melko raskaasti ja ryntää kohta vessaan... Soitin Myrkytystietokeskukseen. Huolta ei ollut: mikään ruuasta olleista sienistä ei kuulemma ollut sellainen, että sen helposti sekoittaisi johonkin myrkylliseen. Mutta mahan voi saada syötävistäkin sienistä sekaisin, sanoi.

Silti: aion vielä yrittää päästä uudestaan sieneen tänä syksynä.

Väliraportti

Pitsitopista oli tulla liian pieni, joten sen tekemisen jätin odottamaan ensi kesää.

Pipo ei ole edennyt ollenkaan.

Sininen neule sen sijaan on edennyt, mutta sen tekeminen kyllästyttää.

Syy kyllästyttämiseen on, että alkoi hippuiluttaa tehdä E:lle pöllöpusero. Siitä tulee vihreä, ja teen sen vääränvahvuisesta langasta taas, joten purkamista on jälleen luvassa!