1. toukokuuta 2011

No vihdoin!


Huhhuh. Tämän tekeminen oli tuskien taival:

1) Ostamassani langassa neuletiheys oli pienempi kuin ohjeessa -> piti valita ohjeesta isomman koon silmukkamäärät. Valitsin S:n, tähtäsin johonkin XS:n mittoihin.

2) Ostin lankaa 12 kerää, joista 3 oli eri värierästä. En huomannut tätä, vaan aloitin neuleen yhdellä värillä ja jatkoin toisella. Huomasin onneksi värieron kahden kerän kutomisen jälkeen, joten purin pois viimeksi kutomani kerän, joka oli sitä vähemmistössä olevaa värierää, ja jatkoin kutomista niillä yhdeksällä samaa värierää olevalla kerällä.

3) Kudoin jonkin matkaa nyt kokonaan samanväristä neuletta. Totesin, että käsialani oli ehtinyt muuttua aloituksen ja purkamisen välissä paljon jämptimmäksi. Ero oli niin huomattava, että purin koko paskan.

4) Aloitin alusta ja neuloin puseron päättelyä vaille valmiiksi. Kokeilin päälle todetakseni, että ei riittänyt että valitsin yhden koon isomman silmukkamäärän vaan että olisi pitänyt tehdä suosiolla kaksi kokoa isompi. Pusero oli liian pieni siis myös hartioista, ei vain mahasta. Purin jälleen koko homman, nyt jo varsin tympääntyneenä.

5) Sadas yritys, nyt M-koon silmukkamäärällä. Varmuuden vuoksi jätin vyötärölle tulevat kavennukset nyt tekemättä - muutenkin tykkään ehkä enemmän suoranmallisista neuleista.

6) Pääsin kaula-aukkoon asti. Taistelin monta päivää niskan muotoilun kanssa, koska se piti tehdä lyhennetyillä kerroksilla, joista en saanut sitten millään siistejä. Lopulta sävelsin oman sinne päin -ratkaisun.

7) Kokeilin puseroa päälle. Nyt koko oli muuten hyvä, mutta kainaloista kiristi (jälleen liian ohuen langan takia). Purin kainaloihin asti.

8) Kudoin yläosan uudestaan niin, että en alkanut tehdä kavennuksia heti kainaloista vaan kudoin ensin muutaman ylimääräisen kerroksen. Tässä rytäkässä kadotin yhden silmukan, jota en ole vieläkään löytänyt. Ilmeisesti se on pudonnut jossain aika pian kainaloitten yläpuolella ja jäänyt onneksi kuitenkin satimeen kainaloihin, jotka olin jo ehtinyt ommella umpeen ennen purkamista. Toisaalta jos en olisi kainaloita ehtinyt ommella, olisin luultavasti huomannut silmukan putoamisen ja saanut sen ongittua vielä mukaan. Nyt vain toivon, että se tosiaan on lujasti tallessa kainalon ompeleissa.

9) En halunnut, että kaula-aukko rullaantuu kuten ohjeen mukaan tehtäessä käy, joten kudoin lopuksi pätkän joustinneuletta. Purin senkin sitten vielä silityksen jälkeen pois, kun kaula-aukosta tuntui tulevan liian ahdas.

10) Valamis. Pusero on tarkoitettu vähän väljäksi, ja ehkä munkin versio kaikesta säädöstä huolimatta on sellainen. Kahta sinne ei kuitenkaan kovin näppärästi mahdu, joten jäämme odottamaan otollisempia aikoja.


Johtopäätökset: Malli on kuitenkin nätti - tykkään etenkin tuosta yläosasta. Joskus voisikin ottaa projektin uusiksi oikean paksuisella langalla, ehkä vyötärön kavennusten kera. Vaikka tykkään tästä omastanikin, on alkuperäinen versio aika eri näköinen, mm. kaula-aukko on leveämpi, mikä ehkä saisi tämän pullohartian näyttämään vähän raamikkaammalta.

Puseron väristä tykkään kovasti. Se on kyllä aika lailla saman värinen kuin aiemmin tekemäni neuletakki - jollakulla on selvästi nyt himo keltaiseen. Puserosta jäi viisi kerää lankaa yli, joten voisin tehdä vielä ainakin keltaisen pipon ja vaikka ranteenlämmittimet. Tai pipon ja vavelle jotain.


Väitän muuten, että kuvissa nuo neuleet näyttää huonommalta kuin luonnossa. Köhköh.

2 kommenttia:

  1. Voihan mahtavuus mitä sää oot taas saanu aikaan! Ja voi elämä että jollakin voi olla hyvät hermot! Mää oisin tasan luovuttanu sen ekan yrittämän jälkeen. Ihailen ihmisiä jotka pystyy tuommoseen!

    Ja tuo yks kuva antaa edes hieman osviittaa siitä millasissa mittasuhteissa siellä nyt eletään. Ihana maha! En usko että kukkaan voi synnytyksen jälkeen olla kaipaamatta sitä.

    - Riikka

    VastaaPoista
  2. No jos on iso kasa ihananväristä lankaa ja huipulta vaikuttava ohje - josta siitäkin on pari euroa maksanut -, niin pakko se on yrittää.

    Käskin Anttia visusti ottamaan kuvan niin, että maha ei näy, sillä pusero näyttää siinä mahan päällä tällä hetkellä melkoisen törkeältä. :D Jää nähtäväksi, tuleeko tuota ikävä. Ainakaan mm. sitä ei tuu ikävä, että vahingossa samuttaa pesuhuoneen valot, kun pyykkiä laittaessa sattuu pyörähtämään sopivasti niin, että maha hipaisee katkaisijaan...

    VastaaPoista