Draaman kaari

Tästä on jo vähän aikaa, mutta kerrotaanpa silti. Olin kotona, A:lla oli joku meno. Suunnittelin lähteväni piiiitkälle vaunulenkille E:n kanssa, mutta lastenvaunuvaraston avain oli lähtenyt A:n matkaan. Tympäsi niin maan perusteellisesti. Sisuunnuin sitten kuitenkin ja pakkasin E:n Manducaan ja vedin lenkkarit jalkaan: on kai sitä reppulenkkeilyäkin joskus kokeiltava. Lenkki suuntautui kuitenkin ensin karkkikauppaan. Tarkoitukseni oli mennä Prismaan ostamaan jotain suklaata tms., mutta meninkin matkan varrella olevaan Filmtowniin, josta valkkasin mässyä muovipussiin.

Lenkillä keksin, että menempä metsään katsomaan, löytyiskö sieniä, joita voisi myöhemmin tulla poimimaan. Ja löytyihän niitä. Kun vastaan tuli pari aivan valloittavaa karvarouskua, en enää malttanut mieltäni vaan poimin ne ylös ja suunnittelin kantavani käsissä kotiin - kunnes hoksasin, että mullahan oli tyhjä muovipussi mukana. Sinne! Löysin sitten vielä pari sievää ja kiinteää tattia, pirteitä keltahaperoita ja kourallisen suloistakin suloisempia suppiksia. Kyllä oli nyt tähtien asennot kohdillaan!


Seuraavana päivänä tehtiin sienistä risotto, pistettiin oikein viintä ja parmesaania joukkoon. Tai no ohratto se oli, mutta kummiskin. Kovin nousujohteinen tarina oli tässä vaiheessa saavuttanut huippunsa, ja mahalasku alkoi, kun ripottelin ohrattoon mustapippuria ja mustapippuripurkin kansi petti ja puolet purkista hulvahti ruokaan. Lusikoin suurimman osan pippurista pois ja nostin kattilan pöytään. Vähän maistui kirpakalta, mutta syötiin silti. Mentiin nukkumaan.

Jossain vaiheessa heräsin, ja oli vähän huono olo. Ei varsinaisesti oksettanut, mutta etoi sen verran, että kävin vähän käveleskelemässä ja juomassa vettä. Kohta sain uudestaan unen päästä kiinni - ja heräsin siihen, kun A. hengittää melko raskaasti ja ryntää kohta vessaan... Soitin Myrkytystietokeskukseen. Huolta ei ollut: mikään ruuasta olleista sienistä ei kuulemma ollut sellainen, että sen helposti sekoittaisi johonkin myrkylliseen. Mutta mahan voi saada syötävistäkin sienistä sekaisin, sanoi.

Silti: aion vielä yrittää päästä uudestaan sieneen tänä syksynä.