Juhlien järjestäminen on kivaa mutta tarjoilujen määrän arvioiminen vaikeaa. Nyt meni aika hyvin: kaikkea jäi vähän - paitsi artisokkalevitettä paljon. Liivatteella hyydytetty kakku oli ihan hyvää (ei kai voi muuta kermavaahdon ja hedelmäsoseen sekoitus olla?) mutta lässähti, koska liivate ei ollut ilmeisesti (krröhöm) kovin hyvin sekoittunut joukkoon: sunnuntaina rääpiskellessäni löysin lautaseltani liivateklöntin. Löytyiköhän muilta? Kakun päälle sirotellut apteekinsalmiakit olivat sentään hyviä; äkäisyys talttui ja taittui mansikan makeudella.
Hitti olivat mummoklassikko wilhelmiinat, joita tein noin 80 ja jotka menivät lähes kaikki. Tässä ohje (Kotiliedestä):
Wilhelmiinat (ehkä n. 40 kpl)
200 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 munankeltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
Vaahdota voi & sokeri, lisää muut aineet (kuivat aineet keskenään sekoitettuna). Muovaa taikinasta kuusi pellin mittaista tankoa. Tangot eivät synny ihan helposti, sillä taikina on aika murenevaa. Tein tupla-annoksesta kahdeksan tankoa, ja kekseistä tuli kyllä vähän turhan isoja plus levisivät vähän toisiinsa kiinni. Kannattaa siis tehdä viisi kuusi tankoa yksinkertaisesta annoksesta. Paista 200-asteisessa uunissa (3 tankoa / pelti) ja leikkaa heti uunistaoton jälkeen pari senttiä leveiksi vinoiksi viipaleiksi.
Juhlafiilistä wilhelmiinoihin säädin helpolla valkosuklaakuorrutuksella: paketti Pandan valkosuklaata paloiteltuna kahvikupissa mikroon pienelle lämmölle sulamaan ja sulanut suklaa lusikalla valutellen keksien päälle leikkaamisen jälkeen mutta ennen kuin ne on erotettu toisistaan. Paketillinen suklaata riittää yksinkertaiseen annokseen.
Ne Wilhelmiinat oli kyllä hyviä ja kaikki muukin toki! Kakku oli huippua.
VastaaPoistaTämmönen keskustelu käytiin ristiäisisä monasti:
mää: "Annakko Matti vielä yhen semmosen pitkulaisen keksin."
Matti: "Raidoilla vai ilman?"
mää: "No vaikka raidoilla."
Matti: (jotain saarnaamista mun mässäämisestä)