Keitoskoitos ei oikein jaksanut enää kiinnostaa kirjoittajaansakaan, joka kyllä laittaa edelleen ruokaa. Enemmän tekee kuitenkin mieli höpistä kutomisista ja purkamisista ja muista käsityö- ja askarteluräpellyksistä. Täten julistammekin uuden blogin avatuksi.
Kokkaushommiakin täällä edelleen on. Eilen illalla turautin ison kattilallisen hernaria (joka on muuten yksi niistä ruuista, joita en oikein osaa lihattomana tehdä) ja toisen kattilallisen härkäpapuja pakastimeen. Kun kerran keittämään alkaa, pitää keittää paljon, ja kattilathan siinä käy aina pieneksi.
Laskiaispullat tein tänä aamuna. Olen alkanut pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, miten tehdään hyvää pullaa: taikinaa pitä vaivata piiiitkäääään (nyt vaivasin ehkä vartin verran), niin että se oikeasti irtoaa sieltä kulhon reunoilta. Ja kohottaakin kannattaa kahteen otteeseen ihan niin kuin ohjeissa neuvotaan. Hyvin vaivattu ja kunnolla kohotettu taikina ei muuten juuri tartu leipomapöytään kiinni, huomasin. Pullaan ihan ehdottomasti kuuluu laittaa kaardemummaa, mutta sepä olikin nyt loppu. Loppu oli myöskin tuorehiiva (onneksi oli kuivaversiota kaapissa) ja raesokeri (joka on kulkenut mukana jo Espoosta asti ja jonka viimeiset rippeet unohdin käyttäneeni joskus joulun jälkeen). Laitoin kaardemumman puutteessa taikinaan mausteeksi pomeranssinkuorta, ja pullat koristelin tavallisella sokerilla, joka ei kananmunasta kyllä juuri erotu. Ja koska mulle maistuu sekä mantelimassa että hillo, on niitä välissä molempia, mantelimassa kerman sekaan raastettuna, jolloin siitä saa maun ilman klönttejä hampaissa. Vinkin bongasin joskus jostain Maku-lehdestä.
Näihin tunnelmiin lopetan nyt, menen nukkumaan ja syön aamukahvin kanssa lisää pullaa. Taitaa olla ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tilanne, ettei oikeasti kykene syömään useampaa pullaa kerralla, kun yksikin jo ähkyttää. Nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti