Peitto

Yhtenä listalla oli pötköttelypeitto vavelle. Sitteriä ei ainakaan toistaiseksi olla hankkimassa: Mikäli beibe yhtään äitiinsä tulee, niin mikään motoriikan ihmelapsi se ei ole ja tarvii siis kaiken mahdollisen avun liikkumaan opettelun kanssa. Toisekseen peitto sujahtaa paljon kätevämmin säilöön kuin sitteri. Ihan kuin peitto ja sitteri nyt olisivat jotenkin ehdottoman vaihtoehtoiset keskenään...

Päätin ylittää itseni ja tehdä peiton tilkuista (monta saumaa, kaikenlaista kohdistamista ymsyms.). Lainasin sitä varten kirjastosta tilkkutyökirjan ja masennuin vähän, sillä mun suunnittelema peitto mallia neliöitä vierekkäin ei taida kirjan kirjoittajan mielestä olla tilkkutyö lainkaan. Kirjassa puhuttiin blokeista eli palasista, joihin on sommiteltu tilkkuja vähän monimutkaisemmin ja jotka sitten ommellaan yhteen valmiiksi työksi. Mun blokit oli nyt siis vain rivejä. Peittoon myös meni hämmentävän vähän kangasta eikä jämäkangasloota tyhjentynyt yhtään niin paljoa kuin olin kuvitellut. Noh, ehkä seuraavaksi teen jotain oikeaa blokkihommaa.

Noin yleisilmeeltään peitto menettelee, joskaan varsinkaan nuo vinot tikkaukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Nurjalle puolelle laitoin kirpparilta vähän aikaa sitten ostamaani raitakangasta, jonka onnistuin yhden tikkauksen kohdalla saamaan vähän sylttyyn. Neulomuksia purkaa helposti, ompeluksia ei, joten annan syltyn olla. Jotenkin peitto on myös vähän pliisu ja valkoista on liikaa. Jotain mustaa tuohon tekisi mieli säätää vielä särmäksi, mutten oikein keksi että mitä. Suunnittelin pieniä mustia nappeja esim. valkoisten ruutujen keskelle, mutta ehkä ne eivät ole kaikkein käytännöllisimmät, jos muksu a) makaa poski napin päällä tai b) syö napin. Ehdotuksia? (Olin muuten myös suunnitellut ompelevani äidin tekemään vauvaneuletakkiin napeiksi isot helmet, joita oli joutilaana, mutta Antti huomautti, että ne ei välttämättä ole kaikkein mukavimmat kun lapsi makaa mahallaan. Totta.)

Aina kaikissa sisustuslehdissä olevissa kodeissa kaikilla esineillä on tarina. Meidän tavaroilla ei niitä yleensä ole, mutta tilkuistapa sellainen löytyy:

Valkoinen: Kahvitahrainen, juhlakäyttöön hankittu ikealainen pöytäliina. Kohta kai kuolatahrainen.

Punainen: Sitä verhoiksi hommattua ja moneen revennyttä Kivet-kangasta.

Oranssi: Suvelan aikaiset ikealaiset verhot, jotka mätsäsivät makkarin punaisiin vaatekaapinoviin. Silloin meillä oli sininen olkkari ja punainen makkari, ja kun muutettiin, vannoin, ettei enää ikinä tule ehdottoman yksiväristä sisustusta.

Keltainen: Huuto.netistä sohvatyynynpäällisiksi ostettua Marimekkoa. Tyynyt on edelleen käytössä.

Vihreä: Tyynynpäällisiksi ihan kaupasta aikaa sitten ostettua kangasta. Edelleen käytössä.

Turkoosi: Tämäkin kaupasta ostettua, kangaskassia varten. Kuskasin kyseisessä kassissa Mäkkärin työvaatteita, ja kun lopetin työt, heitin rasvakäryisen kassin roskiin.

Tumman sininen: Antin vanhoista farkuista, Crockerin luottomalli.

Harmaa: Huuto.netistä... Tästä tein mekon, jota kerran opetusharjoittelussa sanottiin opettajamaiseksi.

Huimia tarinoita.